MISSÄ MENNÄHÄN?

Heipä hei! Pari viikkoa on taasen vierähtänyt. Olvana kiirettä on ollut, mutta tiukasti edetään kohti tavoitetta kohden. Päivät pyörii vahvasti treenien, työn ja kodin ympärillä. Kaikista ns. aktiivisimpina päivinä herään viiden maissa, lähden salille kuudeksi ja siitä kahdeksaksi töihin. Neljältä pääsen töistä, jolloin teen aerobisen treenin joko koiran kanssa, yleisurheilukentällä tai rullaluistellen. Siitä sitten kotiin syömään, mahdollisesti päiväunet/rentoutumista ja kotihommia. Ja mikäli koiran kanssa ei ollut aerobisen vuoro niin käydään vielä yhdessä joko kävellen tai pyörällä. Tulee siinä päivälle vähän pituutta, toisaalta ne menee aika nopeasti. Tämän kaiken lisäksi meidän koti on tällä hetkellä remontin alla, mutta tässä kohtaa täytyy sanoa, että en oo oikein ehtinyt siellä olla. Asiat siellä ovat kuitenkin hyvällä mallilla, mistä suuri kiitos kuuluu miehelle, joka handlaa siellä ne hommat. Toki haluaisin ehtiä olla mukana siellä enemmän, mutta nyt on tilanne tämä ja sen mukaan mennään. Tässä kohtaa olisi kyllä aika jees, jos pärjäisi 4-6 h yöunilla.

Pieni nälkä on ollut, kun töihin palasin, mutta säännöllinen ravitsemus pitää kuitenkin energiatasot kuosissa. Olo ja fiilis on hyvä. Luotan tähän hommaan. Välillä on turvottanut, mikä totta kai ärsyttää. Loppujen lopuksi se on kuitenkin pientä, ihan ohimenevää, vähän niin kuin kuuluukin asiaan ja voi lisääntyä, mitä lähemmäs kisoja mennään. Ja sitä on muillakin näissä hommissa. Muutaman kerran on ollut puhti pois treeneissä - sen siitä saa, kun muun muassa yöunet jää lyhyeksi. Osittain ihan itsestäkin kiinni. Uni on siis todella tärkeä asia, varsinkin nyt.


Oon saanut hurjasti palautetta/tsemppiä lähipiirin lisäksi myös ulkopuolelta ja se on vienyt mua myös eteenpäin. Kiitos ihan mielettömästi! <3 Kisoihin on siis enää alle 2 kuukautta! Oon edelleen nauttinut treeneistä ja ylipäätään tästä tekemisestä. Mun mielestä tätä ei tulisi tehdäkään, jos ei tuntuisi hyvältä tai tuntuisi pakkopullalta. Mä meen aivan 100%: sen mielelläni salille - joskus siellä toki täytyy todeta, että nyt ei oo paras boogie, joskus se on aivan huipussaan. Siitä ei kannata repiä ressin aihetta, vaikka kuinka haluaisi, että aina menee 100% hyvin. Mutta koskaan en lähde sieltä pettyneenä.

Kurkistin tässä yksi päivä hieman menneisyyteen ja tässä on mun kolmen vuoden muutos. Olin todella mykistynyt nähdessäni nämä kuvat vierekkäin. Kysyin itseltäni, että oonko mä noissa? Vasen kuva on siis vuonna 2013 ennen valmennusta, oikea nyt. Paljon on muututtu, mutta täytyy sanoa, että suurin muutos on tapahtunut pään sisällä. On tullut lisää mm. oman kehon tuntemisen taitoa, itseluottamusta, uskoa ja varmuutta. Voin käsi sydämellä sanoa, että voin paremmin tänä päivänä kaikin puolin. Jollekin tämä nykyinen kunto on liikaa ja ymmärrän sen (olinhan itsekin järkyttynyt :D ), mutta mun on hyvä olla näin - ja se on tärkeintä. No joo rasvaa saisi olla enemmän päällä, mutta tämä alkaa olla nyt piakkoin kisakunto, jota pidetään yllä nyt jonkin aikaa. En halua kuitenkaan palata enää täysin kuntoon juuri ennen kisadieettiäkään, puhumattakaan tuohon vuoteen 2013. 

Mutta palataas takaisin tähän hetkeen.

Maanantaina kävin jälleen Tampereella bikinien suunnittelupalaverissa Biancanevellä, näyttämässä kuntoa valmentajalle & suunnittelemassa tulevia päiviä/viikkoja ja tekemässä pikaisen tehokkaan omatoimisen selkätreenin. Päätin nyt sittenkin pitää bikinien värin vielä salassa. Ovat vielä koristelua vaille, niistä tulee kyllä niin upeat! Niidenkin näkeminen antoi potkua tähän hommaan. Saan hakea ne jo muutaman viikon päästä, oon kyllä innoissani!

Siinä ne nyt on! :) 

Kunto oli valmentajan sanoin pirun hyvä. Vaikka nyt ollaankin aikataulussa, täysiä pusketahan, mutta kuitenkin järki päässä. Vielä on pikkuusen fläsää poltettavana mm. alaselästä ja kintuista. Yleisintä on (ainakin naisilla), että jaloista rasva palaa pois aivan loppuvaiheessa. Näin ollen ruokavalioon tuli muutoksia ja sain sanoa heipat mm. pähkinöille ja osalle hiilihydraateista. Sunnuntaina kuitenkin tankataan kroppaan hiilaria. Viime kerrasta ehti vierähtää peräti kuukausi. Selkäreenistä vielä sen verran, että kulki nyt paremmin mikä totta kai kohotti mieltä. Jes! :) Vaikka mieliala on toki ollut hyvä. Tyytyväisenä ja intoa täynnä sain lähteä Tampereelta kotiin päin kohti Seinäjokea. 

Kirjoittelen loppuviikosta vähän tuosta tulevasta tankkauksesta ja jossakin vaiheessa siitä mitä kaikkea tehtävää ja hankittavaa ennen kisoja on. 

Palataan siis asiaan! :)

Askarruttaako jokin? Laitahan viestiä osoitteeseen: sonjasofiak@gmail.com

Löydyn myös Facebookista:

https://www.facebook.com/sonjasofiabodyfitness/ 

ja Instagrammista:

https://www.instagram.com/sonjassfit/

Treenit kulkee ja mieli on korkealla! 
Kovia treenejä toivotellen! :)