FITNESSURHEILIJAN JOULU

Tässä yhtenä aamuna töihin ajaessani mun mieleen pälkähti, jotta mites oikeen Joulu ja fitnessurheilu sopii yhteen. Menneenä kesänä Seinäjoen Sanomissa oli musta juttu fitnessurheilijan Juhannukseen liittyen. Juttu löytyy täältä sivuilta 6-7:

http://www.lehtiluukku.fi/lehti/seinajoen-sanomat/_read/22.06.2016/112966.html

Tuli tuosta tänne bloginkin puolelle tuolloin vähän rustattua:

http://sonjaspower.blogspot.fi/2016/06/fitnessurheilijan-juhannus.html

Jälleen on tulossa yksi vuoden iso päivä; kolmen päivän päästä koittaa Joulu. Miten mä vietän Joulua?
Tämän tekstin otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, koska en välttämättä haluaisi kirjoittaa vain fitnessurheilijan näkökulmasta. Juhannukseen verraten mulla on nyt eri tilanne, koska ei ole kilpailukausi. Juhannuksena olin kisadieetillä, jolloin söin...jaa olipas siellä kuulkaas yksi tankkauspävä! Ruoka kulki vaa´an kautta; oli muun muassa riisipiirakkaa, pullaa ja jäätelöä. Näillä mentiin maukkaasti! :) 

Mutta mites on asian laita Jouluna? Mä aion syödä ja nauttia muiden läheisten kanssa perinteisiä jouluruokia. En punnitse mitään. Mun ehdottomat suosikit on lanttulaatikko ja riisipuuro. Vaikka nautin tästä elämäntavasta (enhän tätä muuten tekisi) niin joskus on kiva syödä vapaammin. Antaa aineenvaihdunnallekin buustia. Ja se päivä on tämä, hyvällä omalla tunnolla. Nyt on pakko kirjoittaa, että onneksi en oo kisadieetillä, koska silloin mennään tiukemmin, tavoitteen mukaan. Pari suklaarasiaa on odottanut kaapin päällä vähintään kuukauden. Moni sanoo, että ompa hyvä itsekuri, MUTTA aivan niin se ei täysin ole. Nimittäin jos nyt menisin ja aukaisisin sen levyn niin kaikki menisi. Jotta se siitä itsekurista haha. ;D Nyt Jouluna saan viedä loput hyväskät läheisille. Leipoa en aio, koska se ei oo mun juttu. Oma äiti ja anoppi ovat niin hyviä leipureita ja kokkeja, että kakkoseksi jää. :D Kiitokset heille! 

Joulun ihania herkkuja vuosimallia 2015
~ samaan tyyliin mennään varmasti tänäkin Jouluna

Joululla on mulle kaikin puolin iso ja tärkeä merkitys. Se on mulle vuoden tärkein juhlapäivä. Silloin ollaan läheisten kanssa, ei oo mikään kiire eikä myöskään treenata yhtään mitään. Ollaan vaan. Itse tykkään myös kuunnella joululauluja. Perinteeksi on tähän asti muodostunut, että ollaan ensin miehen kanssa hänen vanhempien luona ja illaksi tai viimeistään Joulupäivänä mennään mun vanhempien. Mun vanhempien luona on ollut jompi kumpi isosiskoistani perheineen. Todennäköisesti tämäkin Joulu toteutuu samaan tyyliin - tyyliin, joka on lapsesta asti muodostunut. Silloinkin kokoonnuttiin yhteen ja syötiin - kinkkuakin keskellä yötä. Se oli jännää! Mulle Joulusta on vain positiivisia muistoja. Täytyy olla siitä kiitollinen.  

Joulu 2015 <3

Tällainen on näillä näkymin mun Joulu. Irrottaudun hetkeksi kaikesta ~ niin työstä, arjen askareista kuin urheilustakin. Joulun jälkeen palaan kuitenkin treenien ja sitä parhaiten tukevan ruokavalion pariin. Sieltä löytyy puuroa, riisiä, lihaa, rahkaa, hedelmiä - ihan perusruokaa siis. :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin:
Nyt oikein hyvää Joulua kaikille...

Ja onnea & menestystä vuoteen 2017!
Sekä lämmin kiitos tästä vuodesta! Jatketaan uuden vuoden puolella uusin kujein. :) 

MITÄ ON OLLA KILPAURHEILIJA?

KILPAURHEILIJA...

Mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa? Itse määrittelisin sen esimerkiksi näin: 

Tavoitteellisesti ja aktiivisesti harjoitteleva urheilija, joka kilpailee jossakin urheilulajissa tosissaan - ja tekee sitä jopa työkseen.

Oon ollut kilpaurheilija pienestä tytöstä lähtien - tai ainakin koen niin. Ensimmäiset piikkarit taisin pukea jalkaani 6-vuotiaana. Harrastin tuolloin yleisurheilua sekä hiihtoa ja vuosien saatossa kierreltiin vanhempien kanssa ympäri maakuntaa muun muassa piirinmestaruuskisoissa kunnes olin riittävän vanha SM-kisoihin. Moni tällä seudulla seurasi ja muistaa mut edelleen. Ja ihanaa, että kyselevät kuulumisia vieläkin ja aina vain seuraaavat urheilutouhujani, vaikka laji on vaihtunut. 

Mulla oli yleisurheilussa isot tavoitteet ja unelmat; hypätä pituutta vähintään 5,50 m ja päästä edustamaan Suomea. Kumpikaan näistä ei toteutunut. Muistan, kun epävirallisesti kyllä hyppäsin 5,50 m Koululiikuntaliiton kisoissa Kuortaneella, rikkinäisellä selällä. Olin jopa niin jääräpää, että ajattelin etten suostu jättämään tätä lajia ennen kuin oon yltänyt sinne 5,50 metriin. Se on kun jotakin tavoittelee ja päättää niin sitä kohti mennään. Mutta ehkä hyvä tässä kohtaa näin.

Nyt on toinen kilpailukausi takana fitnessurheilun puolella ja koen saavuttaneeni nämä jo pienenä likkana asettamani tavoitteet ja unelmat tämän uuden lajin kautta; sain aikaan parhaimman version itsestä mitä koskaan, olin sarjassani finaalissa ja pääsin edustamaan Suomea. Nyt on aika asettaa seuraava tavoite/unelma. Mutta kysymys kuuluu miksi? Eikö tämä riitä? Enkö voisi jo lopettaa ja alkaa elää ihan tavallisen ihmisen arkea, joka herää töihin, tulee töistä kotiin, tekee ruokaa, pitää kodin puhtaana (tai ainakin pyrkii siihen), lenkkeilee koiran kanssa... En, koska mä teen näitä kaikkea jo. Onneksi ihmiset ympärillä ovat kysyneet lähinnä niin päin, että koska seuraavan kerran. Mä oon aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tykännyt haastaa itseäni, ehkä eniten kuitenkin urheilun puolella. Urheilu on ollut mun elämäntapa, mikä sekä haastaa että kehittää fyysisiä + psyykkisiä osa-alueita. En edes muista elämästäni sellaista päivää, jolloin olisin aivan tosissani sanonut, että voi että, kun joutuu treenata. Okei, teini-iässä laitoin muutamia kertoja hanttiin, kun täytyi lähteä suht kauas yleisurheilutreeneihin. 

Mulle urheilu/liikunta antaa iloa & voimaa arkeen - niin henkisesti kuin fyysisesti. Sen ilon kun jokainen löytäisi! Mielelläni sitä iloa antaisin! Ehkä, toivottavasti joku kaunis päivä saan tehdä sitä(kin) työkseni. Jossain määrin oon sitä toteuttanut nytkin työssäni toimintaterapeuttina. Ihan senkin takia, että se takaa sopivassa määrin pidempää ja terveellisempää elämää. Jo tämän tietäminen motivoi mua itseä liikkumaan. 

Kilpaurheilija on...
monesti esikuva/roolimalli. Monia urheilijoita seuraa nuoret, jotka etsivät elämässään omaa polkuaan. Yleensä kilpaurheilijat omaavat terveelliset elämäntavat. Millaisia ominaisuuksia / luonteenpiirteitä tällainen ihminen omaa? Luonnollisesti tällainen ihminen on kilpailijahenkinen. Omaa halun olla suoritus suoritukselta parempi, kokeilla rajojaan. Ei välttämättä voittaa muut vaan parantaa omaa suoritustaan/ennätystään. Toki, mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, vastaan tulee myös ehkä entistä isompi merkitys olla voittaja. Ja samalla hänellä on jalat maassa. Kilpaurheilija on tavoitteellinen, päämäärätietoinen, sisukas, reilu, periksiantamaton...onhan näitä. Ja tällaisia ominaisuuksia voi omata ihan tavallinenkin ihminen, joka ei kilpaile. :) Mitä tunnetumpi kilpailija on, sitä enemmän myös arvostelun kohteena. Varsinkin somessa on hyvin helppo kirjoittaa mitä vaan - kasvokkain niitä sanoja tuskin tulisi sanomaan.

Ja samalla hän on aivan tavallinen ihminen, jolla on hyvin todennäköisesti perhe, koti ja työ.  

Koti, koira ja mies <3 
On mulla muukin elämä. :) 

Mitä kilpaurheilu vaatii multa? Entäs muut, läheiset? 
Se vaatii urheilun yhdistämistä arjen kanssa; on pystyttävä hoitamaan koti (tässä kohtaa kodit), käymään töissä (onneksi on töitä), huolehtimaan parisuhteesta ja rakkaasta koirasta, touhaamaan sen kanssa, tapaamaan tärkeitä ihmisiä/läheisiä jne... Ja vielä mahdolliset jälkeläisetkin. Toki tämä on täysin oma valinta, mutta yleisesti kilpaurheileminen vaatii aikaa, rahaa, täyttä motivaatiota ja vielä vähän ennemmänkin, intohimoa siihen omaan tekemiseen ja lahjakkuuttakin...siis samoja asioita, mitä ylipäätään harrastaminen, mutta vieläkin enemmän. Samoin nuo aikaisemmin mainitsemani luonteenpiirteet/ominaisuudet ovat mielestäni tärkeitä. Lisäksi unen, levon ja harjoittelun tulee olla tasapainossa. Mitä korkeammalla tasolla kilpailee, sitä tärkeämpiä ovat myös erilainen tuki ja sponssaus. Sitä ei ole helppo Suomessa saada, varsinkaan yksilöurheilijana. Siispä olen erittäin kiitollinen muutamalle yritykselle, jotka ovat kisauraani jollain tavalla tukeneet.

Monen sortin treenejä:
kuntosaliharjoittelua, rullaluistelua, hiihtoa, lenkkeilyä koiran kanssa eri tavoin...

Itse koen, että sosiaalinen elämä kärsii jonkin verran kilpailukaudella. Toki siihen on muitakin syitä kuten aikataulujen yhteensopimattomuus, pitkähköt välimatkat maalla asuessa ja joskus myös ihan omat voimavarat. Jos työpäivän jälkeen lähtee ystävän luo kylään niin kyllä siinä koko ilta menee. Nyt kisojen jälkeen oon tavannut enemmän perhettä ja ystäviä. Sekä jutellut yleensäkin ihmisten kanssa ja reissannut. Aivan kisojen alla huomasin, että ei jaksa olla niin sosiaalinen.

Oon myös koittanut välillä asettua mieheni asemaan, joka ei harrasta sinne päinkään, mitä minä. Kyllä se vaan ymmärrystä ja tukea häneltä vaatii - sen hyväksymistä, että esim. en tuu juuri koskaan kotiin töistä päin tai punnitsen/purkitan ruokia. Puhumattakaan siitä, että ei voida noin vain lähteä jonnekin ilman eväitä tai syömään ravintolaan - näin siis lähinnä kisakaudella. Ymmärrän sen kyllä. Oon kyllä kiitollinen hälle, joka on rinnallani kulkenut viimeiset kuusi vuotta. Tunnettu ollaan teini-iästä saakka (luojan lykky ja oi niitä aikoja). Joten toisaalta ei välttämättä yllätys hänelle, mihin onkaan mun kanssa joutunut. :D 

Kilpailukaudella oon useimmiten kotona illalla vasta puoli kahdeksan maissa, siinä ei enää kauheasti ehdi, kun täytyy jo valmistautua uuteen päivään ja unten maille. Kovin myöhään ei voi valvoa, paitsi toki joskus. Ei sillä, en kyllä jaksaisikaan. :D Jossain välissä tätä elämää musta onkin tullut aamuvirkku- tai virkumpi. Elämä on aika rutiininomaista ja tarkkaakin. Mutta sitä voi elää niin monella tavalla, yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ole olemassa. Mä nautin, kaikesta haasteellisuudestakin huolimatta tästä. Juuri nyt.  Koko loppuelämääni en tätä tuu tekemään, mutta jotakin kuitenkin. Nyt se on tämä. Ja tällä hetkellä ei ole kilpailukausi meneillään. On aika tasoittaa tilanne ja arki. Siinä(kin) on nimittäin parannettavaa.

Tällaisia asioita koen, että kilpaurheilu vaatii. Tämä harrastus, elämäntapa, laji antaa toki enemmän, en muuten tätä tekisi. Huomasitte varmaan, että nyt kirjoitin enemmän edellytysten/vaatimusten näkökulmasta. Haluan muistuttaa, että nämä olivat mun ajatuksia ja näkemyksiä kilpaurheilusta/kilpaurheilijasta. Joku muu voisi ilmaista asioita toisin, paremminkin. Joskus voisin postata vielä siitä näkökulmasta, että mitä tästä saan ja miksi tätä teen. Palaillaan siis! :)


Mua voi seurailla myös Instassa:
https://www.instagram.com/sonjassfit/?hl=fi
ja 
Facebookista löytyy myös urheilusivut:
https://www.facebook.com/sonjasofiabodyfitness/
Käyhän tykkäämäässä, kiitos! :) 
Loppuun vielä muutama kuva tästä mahtavasta kisakaudesta.

Body Fitness SM-kisoista ~ yksi etappi saavutettuna, kovan työn kautta

Kiitos tuesta & yhteistyöstä:
~Hotmotorshop~
http://www.hotmotorshop.net/cat/index-fi.html

~Sportsnutrition~
http://www.sportsnutrition.fi/


~FiiniFröökynä by Ylistaron Halpa-Aitta~
http://www.halpa-aitta.com/

Sekä tulevaisuudessa treenipaikkanani toimiva Fysio2000 Seinäjoella! 
http://www.fysio2000.fi/

UUDET KISASUUNNITELMAT

KISASUUNNITELMAT

Sitten niihin kisasuunnitelmiin...

Mulla on ilo kertoa, että kisaaminen jatkuu kohti ensi syksyn SM-kisoja ja kansainvälistä Ben Weider Legacy Cupia! SM-kisaan pääsen nyt suoraan ilman karsintoja ja se ratkaisee MM / Nordic Fitness Championships-kilpailut. Tähdätään kansainvälisille lavoille oikein kunnolla! Aivan huikeeta! En oo tästä somessa ääntä päästänyt, koska halusin, että asia lyödään ensin täysin lukkoon. Ja nyt se on! Oon ollut innoissani tästä omassa mielessäni. Ja jotenkin niin kiitollinen. Ainut mikä intoa on yrittänyt laannuttaa, on ollut ns. ei täydellisesti mennyt reverse dieetti. Mä oon sitä ihmissorttia, joka haluaa tehdä asiat just eikä melkein. Mutta nyt tässä kohtaa se ei ole ihan toteutunut. Valmentaja muistutti kuitenkin, että jokainen kilpailija painii näiden asioiden kanssa jossain määrin ja tästä ollaan kilpailijoidenkin kanssa keskusteltu, kiitos kuuntelevista korvista <3. Kokonaisuudessaan asiat ovat hyvin ja nyt lähdetään hyvällä mielellä kohti kehityskautta. Ja tästä lähdetään myös parantamaan kohti ensi vuotta! 

On ollut huikeaa kuulla olevan huippu-urheilija - muistaen ja tietäen, että sekään tie ei helppo ole. Yksi vaativa asia on raha ja tuki, jota täytyisi olla enemmän. Entä miksi kisaan juuri syksyllä? Valmentajan kanssa käytiin tätä pariinkin otteeseen läpi ja yksi syy on se, että kevät tulisi liian nopeasti ja haluan enemmän aikaa palautua sekä kehittyä. Palautuminen (esim. voimien osalta) on sujunut hyvin, joten tässä tulee hyvää aikaa takoa rautaa. Lisäksi itse henkilökohtaisesti arvostan enemmän syksyn SM-kisoja ja isompia kilpailumahdollisuuksia on tuolloin enemmän. 

Kaiken kaikkiaan tunnen ja koen, että yleisurheilun jälkeen tämä todella on mun juttu. Yleisurheilu (ja myös hiihto) ovat antaneet mielettömän hyvän pohjan. Oon ollut todella omistautunut tälle lajille, mutta nyt täytyisi vähän osata ottaa arki vielä paremmin haltuun yhdessä tämän projektin kansssa. Tätä ei voi toteuttaa siten, ettei muuta elämää olisi. Fitnesskilpailu on vain yksi osa mun elämää, mikä toki vaikuttaa muihin asioihin, mutta pääosin positiivisesti - en tätä muuten tekisi. Seuraava postaus onkin jo työn alla liittyen aiheeseen: Mitä on olla kilpaurheilija? Palaillaan siis! :)

Tavoitteena ensi vuodelle lihaksikkaampi, vielä vähän tiukempi lopputulos ja kirkkaampi pysti. Tästä lähdetään eteenpäin nöyränä, hyvällä motivaatiolla! 

Loppuun kuvia tämän vuoden kisakunnosta. Tällä hetkellä ruudun takana istutaan jo pehmeämpänä ja normaalin näköisenä.

JA HEI HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA! :)

Kuva kansainvälisestä Ben Weider Legacy Cupista
Kuvat: http://www.eastlabs.sk/

SM-kisan I-kävelystä

Kuvat: http://body.pictures.fi/kuvat/2016+Nordic+Fitness+Expo/Body+fitness+alle+163cm/

Ja muistaakseni Ben Weiderin kisa-aamuna

Tässä vielä loppuun mun muutos maaliskuusta syys/lokakuuhun.

Huh mikä duuni tuli painettua - näin jälkikäteen ajateltuna, kun oon nämä kuvat nähnyt. Matkan aikana sitä ei pystynyt käsittämään missä mennään. Muistutan kuitenkin, että tuossa oikean puoleisessa kunnossa ei oltu jatkuvasti - juuri tuo kuvassa oleva kunto oli ainoastaan kisapäivinä.
Suosittelen ottamaan välillä kuvia, esim. kerran kuussa. Se voi motivoida sua eteenpäin, kun näet konkreettisemmin muutoksia! :) 

Ja vielä loppuun kotimaisen lisäravinneyritys
 Sportsnutritionin loppuvuoden megakampanja! Kannattaa hyödyntää! Itse laitoin juuri tilausta menemään. :) 

KISAPÄIVÄSTÄ TOISEEN, UNELMIA TOTEEN

Ajattelin vähän muistella ja palata kisapäiviin, joita tänä syksynä kertyi kaikkiaan viisi kappaletta. Tuli hommat tutuiksi ja aika samalla kaavalla mentiin jokainen kisapäivä. Tässä kohtaa on luvassa paljon kuvamateriaalia. 

Erona tähän vuoteen se, että olo oli kaikissa hyvä ja todella nautin. Jostakin syystä kaksi vuotta sitten en pystynyt nauttimaan ja olo oli heikko. Jännitikin aikalailla. Kaikki kehotti nauttimaan - nautin toki lavalla, mutta ennen sitä se oli vaikeaa. Kyseessä oli tuolloin ensimmäiset kisat, millä lienee osuutta asiaan.

Kisapäivinä herättiin varhain, viimeistään kuudelta oltiin miehen tai ystävän/huoltajan kanssa pystyssä. Jyväskylässä mut huolsi ystäväni Pirjo, muissa kisoissa mieheni. Paitsi Nordic Championshipsissa Ruotissa huollettiin tiimisiskoina toisemme. Aamu alkoi suihkussa käymisellä ja kisavärin maalaamisella, jota oli jo useampi kerros maalailtu muutamia päiviä ennen kisoja.

Keskittynyttä puuhaa, 
kiitos ihanat <3

Maalaushomman jälkeen lähdettiin hotellin aamupalalle - minä omien evähieni kera; mm. puuroa ja riisikakkuja. 

Nam nam! Nämä todella maistui tässä kohtaa; muksupuurot ja riisikakkuja banaanin kera. Tällä hetkellä tätä kirjoittaessa en tiedä niinkään tuosta puurosta, banaani sen sijaan on taivaallista :D 

Puhumattakaan Pohjoismaiden Mestaruus-kisamatkan kisapäivän aamupalasta. Aivan huippu!!! Valmentaja kokosi meille kunnon sapuskat. Sitä tuli vaan lisää ja lisää. :D Kyllä tuo muna-pekonikasa vei voiton.

Aamupalan jälkeen suuntasin stailaajan luo meikattavaksi ja tukka laitettiin kuosiin. Tässä välissä olikin kulunut aikaa jo helposti muutama tunti heräämisestä. Stailauksen jälkeen lisää ruokaa nassuun, kisabikinit päälle, vähän kunnon/poseerausasentojen tsekkausta ja muutamat kuvat vielä päälle. Liian vähän ehdin levähtää ja pitää jalkoja kisa-aamuina. Oli vaan niin paljon tehtävää. 

Stailaus käynnissä hyvällä fiiliksellä,
Superkiitos Unik Hairdressingin Riina ~ 
Aivan huippu lopputulos! 
Tämä ei jää tähän ;)

Luukki ja kunto check

Sitten alettiin valmistautumaan kisapaikalle lähtöön. Vielä kerran tarkistin, että kaikki on varmasti mukana;
kisakengät, kisavärit, bikiniliima, öljy, henkkarit, pumppikuminauha, ruokaa, vettä ja mahdolliset vaihtovaatteet. Jo oli siinä kassiin tavaraa. 

Ja ei kun menoksi! 

Ystävä & kisahuoltajani Pirjo <3

Takahuoneessa ehti hetken levähtää ennen valmistautumisia lavalle. Olin siellä (ja muutenkin kisapäivinä) hyvin rauhallinen ja keskityin tulevaan kisaan. Huoltajat olikin miettineet, että miten mä oon niin tyyni ja miten ns. herään, kun kohta pitäisi lavalle. :D Heräsin siinä vaiheessa, kun oma numero huudettiin jonoon. 
Jonkin verran onneksi otettiin kuviakin, koska nämä ovat niin ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia. Nämä kuvat ovat sikin sokin eri kisoista.

Valmistautumassa takahuoneessa Ben Weider Legacy Cupin finaaliin 
~ kuva: https://www.team-andro.com/ ~

Jyväskylän SM-karsinnoissa pumppailua kuminauhalla ennen lavalle nousua

Nordic Championships takahuoneessa lepoa jalat kohti kattoa :)

Nordic Championships - takahuoneessa kisan jälkeen pari kuvaa valmentajan Harrin kanssa.

Kiitos aina vaan koutsi! 

Rakkaan tiimiystävä & kilpasisko Susannan kanssa Jyväskylän SM-karsinnoissa

Ja samoin tiimiystävä Dean kanssa

SM-kisoissa Nordic Fitness Expossa tiimiystävä & kilpasisko Meerin kanssa

Ben Weider Legacy Cupissa valmistautumassa kisaan Meerin kanssa parhaiden valmentajien ja huoltajien kätösissä.

Kiitos vielä! 

~ kuva: https://www.team-andro.com/ ~

Nordic Championships, Alingsås Ruotsi

 Suomen Bodynaiset sarjassa -163 cm =) 

Kuvassa kanssani upeat Meeri ja Maiju.

Nordic Championships

Takahuoneen meininkiä ennen kisaa tiimiystävien Meerin ja Harrietin kanssa.

Sekä kisojen jälkeen kaikki Fitfarmin Body fitness-kilpailijat valmentaja Harri Forsbergin kera.

Huippusakkia!

Valmistautuminen lavalle alkoi syömisellä (riisikakkuja nutellan kera - nam nam), sen jälkeen huoltajat laittoivat bikineitä kiinni liimalla ja öljyä iholle. Meidän tiimin huolto toimi todella hyvin ja tsemppaus oli kullan arvoista. Kiitos! Huoltajat oli niin aidosti hengessä mukana. Valmistautuminen jatkui pumppaillen kuminauhalla ja juoden samalla vettä + mahdollisesti pumppiviinaa. Sitten vielä lisää tarvittaessa ruokaa nassuun. Seuraavana kengät jalkaan, jonoon odottamaan oman sarjan vuoroa samalla vielä pumppaillen lihaksia ja rock LAVALLE! =) Kisa oli käyty läpi noin 1,5 tunnissa. Lavalle mentiin sarjoittain, joten odottelua tuli jonkin verran. Odottelun aikana juotiin, syötiin, pumpattiin lihaksia, otettiin niitä kuvia ja mahdollisuuksien mukaan päiviteltiin tilannetta läheisille ja somenkin puolelle.

Kuta kuinkin tällaisia olivat mun kisapäivät näin käytännössä. Olipas kiva muistella vielä näin ai että! :) Tuli aivan ikävä takaisin! Seuraavia kertoja odotellessa...
Jokainen kisa oli unelmien täyttymys. Pystyin siihen! Näille lavoille ei niin vain nousta - sen takana on älyttömästi töitä jopa vuosia, lavalla näkyy vain pieni osa; ns. kirsikka kakun päällä.  Eikä ollut itsestään selvää päästä jatkoon ja jatkaa kisasta toiseen - tai ainakaan itse en pitänyt sellaisena. Oonkin joskus kirjoittanut edellisessä blogissa, mitä tämä laji vaatii ja antaa. Voisin itse asiassa joskus kirjoittaa uuden postauksen tästäkin aiheesta. 
Mutta tässä loppuun vielä vähän kisakuvia olkaa hyvät. :)

Kuvakollaasia I-kävelystä,
SM-kisa Nordic Fitness Expo, Lahti

Ben Weider Legacy Cup

Ja muutamia lavavertailukuvia finaaleissa upeiden naisten kanssa

SM-karsinnat Jyväskylä

SM-kisa Nordic Fitness Expo, Lahti

Siinä sitä ollaan - sarjan -163 cm Suomen parhaat

Ben Weider Legacy Cup

Nordic Championships Ruotsi, Alingsås

TIIMIPÄIVÄÄ & PIKKUJOULUJA

~ Hei tonttu-ukot hyppikää nyt on riemun raikkahin aika ~
 ja sitä rataa...

Menneenä viikonloppuna oli meidän tiimin, Fitfarmin, Pt-päivä ja Pikkujoulut.
Lähdin lauantaina varhain aamusta junalla kohti Tamperetta. Tapasin ensin valmentajani Harrin, jonka kanssa istahdettiin alas ja käytiin läpi niin kisadieettiä, kuin tämän hetkistä reverse dieettiä sekä tulevaisuutta. Ruokaa tuli ohjelmaan lisää, lähinnä hiilihydraattia kuten riisiä ja puuroa. Ah, kelpaa! Nyt luulisin pysyväni paremmin ruodus eikä iske huutavaa nälkää. Muutama päivä on mennyt sivu suun ruokavalion suhteen tässä kuukauden sisällä. Mutta empä osannut oikein mitään sanoa, kun koutsi kysyi, että onko toiveita ruoan suhteen. Säälittävää. :D

Täytyy sanoa, että nyt oltiin isompien asioiden äärellä kuin koskaan ennen jatkosuunnitelmien suhteen. Kerron tästä seuraavassa postauksessa. Mutta joka tapauksessa kisaaminen jatkuu! Lisäksi oli aika myös muistaa & kiittää vielä konkreettisesti tästä kisavuodesta- ja taipaleesta, mikä on saanut alkunsa v. 2013. Vietiin yhdessä tiimiystävä Susannan kanssa Harrille viiniä, lihaa ja kisakuvat. 

Tiimiystävät & kilpasiskot
Jyväskylän SM-karsinnoissa
Otettiin kaksoisvoitto!
Kuva: Rehell Photography

Valmentajan tapaamisen jälkeen oli vuorossa salireenit tiimin pt: den ohjauksessa. Päädyttiin tiimiystävien Susannan, Harrietin ja Minnan kanssa jalkareeniin. Itsellä oli hieman pelonsekaiset tunteet, kun en ollut liki kahteen vuoteen valinnut jalkareeniä pt: den ohjauksessa. :D Tämä siksi, koska jalat ovat olleet mun yksi vahvuuksista alusta alkaen, joten oon ennemmin panostanut yläkroppaan, mihin on ollut suurin tarve saada lihasta ja muutenkin se osasto on vaatinut enemmän opettelua oikeissa tekniikoissa.

Reeni oli varsin tehokas! Etureisille annettiin kovaa kyytiä. Hackissa mun täytyi vaihtaa toisenlaiseen hack-laitteeseen, kun alkoi sattumaan polviin. Onneksi pystyin kuitenkin hyvin jatkamaan. Kille & Mari veti kyllä sellaaset reenit jotta. Siinä vaiheessa ei tehnyt mieli kiitellä, mutta seuraavana päivänä kyllä. Kovin ketterästi ei laitteesta toiseen siirrytty. Siitä huolimatta, että sunnuntaina ja maanantaina piti ottaa kaksin käsin tukea, jotta pääsee wc-pöntölle. :D Se kertoo jo paljon. Jalat on kyllä olleet aivan tönköt, kipeät ja turvonneet. Sunnuntaina meinasin pettää muutaman kerran jalat alta. Huhhei! Se oli ensimmäinen kunnon jalkareeni viimeisten kisojen jälkeen, joista on aikaa noin kuukausi.

Reeniporukkakin oli aivan loistava. Otettiin kuva reenin päätteeksi.
Siispä kiitos naiset! <3

Tarjolla olisi ollut tälle päivää salitreenin jälkeen myös poseerausharjoitukset, mutta koska kisat ovat nyt tälle vuotta ohi eikä vielä olla lyöty lukkoon tulevaisuudesta, päätin tältä erää jättää väliin. Oli kyllä outoa olla menemättä, koska oon aina ollut niissä mukana. Myönntetään, että yksi syy oli myös se, että en oo vielä niin sanotusti vielä minut kehon kanssa. Tuntui, että kisakunto hävisi sen siliän tien viimeisten kisoje jälkeen - niin se kyllä menikin ja kuuluikin toki mennä, koska sitä kuntoa pidettiin yllä ehkä poikkeuksellisenkin kauan. 

Treenin jälkeen juteltiin vielä vähän porukalla kahvittelun merkeissä, mutta pikku hiljaa lähdettiin Susannan kanssa hänen & miehensä kotiin valmistautumaan iltaan ja pikkujouluihin. Pienen hetken ehdin levähtää sohvalla, sen verran oli jo väsy siinä vaiheessa, kun oli aamusta ollut niin varhainen herätys. Susanna oli kiellosta huolimatta leiponut odotettua isomman kakun. :D Ai että oli hyvää! 

Ilta vietettiin jälleen Sokos Hotel Tornissa, missä meille oli tarjolla ruokaa jos jonkinmoista juoman kera. Hui miten paljon meitä Fitfarmilaisia onkaan! Eikä kaikki varmasti olleet paikallakaan vielä. Mutta uskallan sanoa, vaikka kaikkien kanssa ei ollut mahdollista vaihtaa sanaa, että aivan mahtavia tyyppejä tiimi täynnä! <3
Oli ilo olla mukana! :)

TUNNELMIA PIPPALOISTA
Kuvaajana toimi: Tomi Rehell, Rehell Photography

Alimmassa kuvassa itse takapiru valmentajamme Harri :D

Upeiden tiimiystävien Venlan ja Harrietin kanssa

Pohojammaan alueen olevat ja tulevat ensi vuoden fitnesskilpailijat,

vasemmalla ylhäällä on Mari "Kirppu", joka toimii samalla meidän alueen personal trainerinä. 

Siinä on osaava ja rautainen nainen! 

Poseerausvalmentaja Sirpa ja oma valmentaja Harri
Huippukoutsit!

Sokos Hotel Tornin Sky Barissa Susannan & Minnan kanssa

Illan ohjelmassa oli myös ruoan lisäksi mm. leikkimielistä kilpailua, palkitsemista ja stand uppia. Itsellä alkoi väsy jälleen painaa uudestaan jo ennen kymmentä, mikä vähän kyllä harmitti. Siihen saakka oli aivan ihana syödä, jutella ja vaihtaa kuulumisia tiimiläisten ja valmentajien kanssa. Kaikki on niin aitoja, sympaattisia ja välittömiä. Puolilta öin siirryttiin vielä hetkeksi hotellin baariin ja sitten Susannan & hänen miehen kotia kohden. Vielä vähän herkuteltiin hyvää ruokaa, jotta voitiin mennä oikein masut täynnä ja tyytyväisinä nukkumaan. Kello oli kyllä loppujen lopuksi vaikka mitä, pitkästi sunnuntain puolella. Kummasti sitä vaan vielä virkistyi, kun sai ruokaa nassuun.  


Sunnuntaina juna lähti iltapäivästä Seinäjokea kohti. Kävin siellä vielä salilla treenaamassa uudehkossa Fysio2000-kuntosalilla selän & vatsan tälle viikkoa. Hyvät on puitteet, suosittelen! :) Ajatuksena oli tehdä kevyesti. Mua kyllä kiellettiin menemästä (jopa valmentaja :D ), mutta oon joiltain osin niin jääräpää, että kun jotakin suunnittelen ja päätän niin sen myös toteutan. Mutta tosiaan ihan fiilistellen tein (toisin kuin eilen Pt-treenissä :D), kun kunnon salille Seinäjoenkin päässä pääsin. 

Koska oli Isänpäivä, oltiin miehen kanssa varattu pöytä Amarillosta mun vanhempien kanssa. Käytiin siten viettämässä yhdessä iltaa siellä & nauttimassa hyvästä ruoasta. Isä tykkäsi, mikä oli tärkeintä.
Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. :) 

Kerrottakoon vielä tähän loppuun, että tällä hetkellä kisaamisen suhteen on niin suuria suunnitelmia, että tilanne vaatii hieman enemmän sulattelua ja pohdintaa niin itsen kuin läheisten kanssa. Mutta kerron pian! Kaikkein tärkeintä on nyt palautua kunnolla ja myös kehittyä. 
Palataan astialle!
Nyt hyvää pikkujouluaikaa kaikille! :)