KILPAURHEILIJA...
Mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa? Itse määrittelisin sen esimerkiksi näin:
Tavoitteellisesti ja aktiivisesti harjoitteleva urheilija, joka kilpailee jossakin urheilulajissa tosissaan - ja tekee sitä jopa työkseen.
Oon ollut kilpaurheilija pienestä tytöstä lähtien - tai ainakin koen niin. Ensimmäiset piikkarit taisin pukea jalkaani 6-vuotiaana. Harrastin tuolloin yleisurheilua sekä hiihtoa ja vuosien saatossa kierreltiin vanhempien kanssa ympäri maakuntaa muun muassa piirinmestaruuskisoissa kunnes olin riittävän vanha SM-kisoihin. Moni tällä seudulla seurasi ja muistaa mut edelleen. Ja ihanaa, että kyselevät kuulumisia vieläkin ja aina vain seuraaavat urheilutouhujani, vaikka laji on vaihtunut.
Mulla oli yleisurheilussa isot tavoitteet ja unelmat; hypätä pituutta vähintään 5,50 m ja päästä edustamaan Suomea. Kumpikaan näistä ei toteutunut. Muistan, kun epävirallisesti kyllä hyppäsin 5,50 m Koululiikuntaliiton kisoissa Kuortaneella, rikkinäisellä selällä. Olin jopa niin jääräpää, että ajattelin etten suostu jättämään tätä lajia ennen kuin oon yltänyt sinne 5,50 metriin. Se on kun jotakin tavoittelee ja päättää niin sitä kohti mennään. Mutta ehkä hyvä tässä kohtaa näin.
Nyt on toinen kilpailukausi takana fitnessurheilun puolella ja koen saavuttaneeni nämä jo pienenä likkana asettamani tavoitteet ja unelmat tämän uuden lajin kautta; sain aikaan parhaimman version itsestä mitä koskaan, olin sarjassani finaalissa ja pääsin edustamaan Suomea. Nyt on aika asettaa seuraava tavoite/unelma. Mutta kysymys kuuluu miksi? Eikö tämä riitä? Enkö voisi jo lopettaa ja alkaa elää ihan tavallisen ihmisen arkea, joka herää töihin, tulee töistä kotiin, tekee ruokaa, pitää kodin puhtaana (tai ainakin pyrkii siihen), lenkkeilee koiran kanssa... En, koska mä teen näitä kaikkea jo. Onneksi ihmiset ympärillä ovat kysyneet lähinnä niin päin, että koska seuraavan kerran. Mä oon aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tykännyt haastaa itseäni, ehkä eniten kuitenkin urheilun puolella. Urheilu on ollut mun elämäntapa, mikä sekä haastaa että kehittää fyysisiä + psyykkisiä osa-alueita. En edes muista elämästäni sellaista päivää, jolloin olisin aivan tosissani sanonut, että voi että, kun joutuu treenata. Okei, teini-iässä laitoin muutamia kertoja hanttiin, kun täytyi lähteä suht kauas yleisurheilutreeneihin.
Mulle urheilu/liikunta antaa iloa & voimaa arkeen - niin henkisesti kuin fyysisesti. Sen ilon kun jokainen löytäisi! Mielelläni sitä iloa antaisin! Ehkä, toivottavasti joku kaunis päivä saan tehdä sitä(kin) työkseni. Jossain määrin oon sitä toteuttanut nytkin työssäni toimintaterapeuttina. Ihan senkin takia, että se takaa sopivassa määrin pidempää ja terveellisempää elämää. Jo tämän tietäminen motivoi mua itseä liikkumaan.
Kilpaurheilija on...
monesti esikuva/roolimalli. Monia urheilijoita seuraa nuoret, jotka etsivät elämässään omaa polkuaan. Yleensä kilpaurheilijat omaavat terveelliset elämäntavat. Millaisia ominaisuuksia / luonteenpiirteitä tällainen ihminen omaa? Luonnollisesti tällainen ihminen on kilpailijahenkinen. Omaa halun olla suoritus suoritukselta parempi, kokeilla rajojaan. Ei välttämättä voittaa muut vaan parantaa omaa suoritustaan/ennätystään. Toki, mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, vastaan tulee myös ehkä entistä isompi merkitys olla voittaja. Ja samalla hänellä on jalat maassa. Kilpaurheilija on tavoitteellinen, päämäärätietoinen, sisukas, reilu, periksiantamaton...onhan näitä. Ja tällaisia ominaisuuksia voi omata ihan tavallinenkin ihminen, joka ei kilpaile. :) Mitä tunnetumpi kilpailija on, sitä enemmän myös arvostelun kohteena. Varsinkin somessa on hyvin helppo kirjoittaa mitä vaan - kasvokkain niitä sanoja tuskin tulisi sanomaan.
Ja samalla hän on aivan tavallinen ihminen, jolla on hyvin todennäköisesti perhe, koti ja työ.
Koti, koira ja mies <3
On mulla muukin elämä. :)
Mitä kilpaurheilu vaatii multa? Entäs muut, läheiset?
Se vaatii urheilun yhdistämistä arjen kanssa; on pystyttävä hoitamaan koti (tässä kohtaa kodit), käymään töissä (onneksi on töitä), huolehtimaan parisuhteesta ja rakkaasta koirasta, touhaamaan sen kanssa, tapaamaan tärkeitä ihmisiä/läheisiä jne... Ja vielä mahdolliset jälkeläisetkin. Toki tämä on täysin oma valinta, mutta yleisesti kilpaurheileminen vaatii aikaa, rahaa, täyttä motivaatiota ja vielä vähän ennemmänkin, intohimoa siihen omaan tekemiseen ja lahjakkuuttakin...siis samoja asioita, mitä ylipäätään harrastaminen, mutta vieläkin enemmän. Samoin nuo aikaisemmin mainitsemani luonteenpiirteet/ominaisuudet ovat mielestäni tärkeitä. Lisäksi unen, levon ja harjoittelun tulee olla tasapainossa. Mitä korkeammalla tasolla kilpailee, sitä tärkeämpiä ovat myös erilainen tuki ja sponssaus. Sitä ei ole helppo Suomessa saada, varsinkaan yksilöurheilijana. Siispä olen erittäin kiitollinen muutamalle yritykselle, jotka ovat kisauraani jollain tavalla tukeneet.
Monen sortin treenejä:
kuntosaliharjoittelua, rullaluistelua, hiihtoa, lenkkeilyä koiran kanssa eri tavoin...
Itse koen, että sosiaalinen elämä kärsii jonkin verran kilpailukaudella. Toki siihen on muitakin syitä kuten aikataulujen yhteensopimattomuus, pitkähköt välimatkat maalla asuessa ja joskus myös ihan omat voimavarat. Jos työpäivän jälkeen lähtee ystävän luo kylään niin kyllä siinä koko ilta menee. Nyt kisojen jälkeen oon tavannut enemmän perhettä ja ystäviä. Sekä jutellut yleensäkin ihmisten kanssa ja reissannut. Aivan kisojen alla huomasin, että ei jaksa olla niin sosiaalinen.
Oon myös koittanut välillä asettua mieheni asemaan, joka ei harrasta sinne päinkään, mitä minä. Kyllä se vaan ymmärrystä ja tukea häneltä vaatii - sen hyväksymistä, että esim. en tuu juuri koskaan kotiin töistä päin tai punnitsen/purkitan ruokia. Puhumattakaan siitä, että ei voida noin vain lähteä jonnekin ilman eväitä tai syömään ravintolaan - näin siis lähinnä kisakaudella. Ymmärrän sen kyllä. Oon kyllä kiitollinen hälle, joka on rinnallani kulkenut viimeiset kuusi vuotta. Tunnettu ollaan teini-iästä saakka (luojan lykky ja oi niitä aikoja). Joten toisaalta ei välttämättä yllätys hänelle, mihin onkaan mun kanssa joutunut. :D
Kilpailukaudella oon useimmiten kotona illalla vasta puoli kahdeksan maissa, siinä ei enää kauheasti ehdi, kun täytyy jo valmistautua uuteen päivään ja unten maille. Kovin myöhään ei voi valvoa, paitsi toki joskus. Ei sillä, en kyllä jaksaisikaan. :D Jossain välissä tätä elämää musta onkin tullut aamuvirkku- tai virkumpi. Elämä on aika rutiininomaista ja tarkkaakin. Mutta sitä voi elää niin monella tavalla, yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ole olemassa. Mä nautin, kaikesta haasteellisuudestakin huolimatta tästä. Juuri nyt. Koko loppuelämääni en tätä tuu tekemään, mutta jotakin kuitenkin. Nyt se on tämä. Ja tällä hetkellä ei ole kilpailukausi meneillään. On aika tasoittaa tilanne ja arki. Siinä(kin) on nimittäin parannettavaa.
Tällaisia asioita koen, että kilpaurheilu vaatii. Tämä harrastus, elämäntapa, laji antaa toki enemmän, en muuten tätä tekisi. Huomasitte varmaan, että nyt kirjoitin enemmän edellytysten/vaatimusten näkökulmasta. Haluan muistuttaa, että nämä olivat mun ajatuksia ja näkemyksiä kilpaurheilusta/kilpaurheilijasta. Joku muu voisi ilmaista asioita toisin, paremminkin. Joskus voisin postata vielä siitä näkökulmasta, että mitä tästä saan ja miksi tätä teen. Palaillaan siis! :)
Mua voi seurailla myös Instassa:
https://www.instagram.com/sonjassfit/?hl=fi
ja
Facebookista löytyy myös urheilusivut:
https://www.facebook.com/sonjasofiabodyfitness/
Käyhän tykkäämäässä, kiitos! :)
Loppuun vielä muutama kuva tästä mahtavasta kisakaudesta.
Body Fitness SM-kisoista ~ yksi etappi saavutettuna, kovan työn kautta
Kiitos tuesta & yhteistyöstä:
~Hotmotorshop~
http://www.hotmotorshop.net/cat/index-fi.html
~Sportsnutrition~
http://www.sportsnutrition.fi/
~FiiniFröökynä by Ylistaron Halpa-Aitta~
http://www.halpa-aitta.com/
Sekä tulevaisuudessa treenipaikkanani toimiva Fysio2000 Seinäjoella!
http://www.fysio2000.fi/
