MITÄ FITNESSURHEILU VAATII MULTA?

Postaus kirjoitettu helmikuussa 2016, jolloin olin vielä ns. off-kaudella.

On tullut aika tarttua aiheeseen, jota välillä mietin: Mitä tämä laji (body fitness) ja siinä kilpaileminen vaatii multa? Kerron nyt asioita omasta näkökulmasta ja itse asiassa osa niistä nousee mieleen bikini fitness-ajoilta, koska body fitneksessä en ole vielä ollut kilpaillut. Nämä asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä vaan siinä, miten ne ovat mieleeni tulleet. 

Nicole Wilkins Fitness Championships 2014

1) Motivaatio

Ennen kaikkea tämä laji vaatii sisäistä motivaatiota ja omistautumista. Motivaation perustana ovat mm. omat halut. Motivaatio kertoo siitä, mihin mielenkiintomme on kohdistunut ja miten vireästi toimimme. Omistautumiseen liittyy esim. että menee treenaamaan ja toimii annettujen ohjeiden mukaan sekä myös sanoo, jos jokin ei tunnu hyvältä. Olen kirjoittanut aikaisemmin motivaatiosta yleisesti sekä lajiin liittyen. Kyseinen postaus löytyy täältä:

http://sonjasofia.fastspace.fi/2015/12/13/1679/

2) Aika

Laji vaatii aikaa erityisesti kilpailukaudella, jolloin treenejä on noin kymmenen kertaa viikossa. Tällöin ei pidetä myöskään lepoviikkoja. Arkeen täytyy sijoittaa monia asioita, kuten ruoka, treenit, työ, lepo ja vapaa-aika parisuhdetta unohtamatta. Kehityskaudella syödään useammin ja enemmän, joten eväiden on kuljettava mukana myös silloin.

Kisadieetin treeneistä 2014

Koiraelämää <3

Treeneistä off-kaudella 2015

3) Itsekuri

Sitten tullaan sanaan, jota saan kuulla melko usein. Pääsääntöisesti en koe, että tämä laji vaatii multa itsekuria, sillä tämä on mun valinta ja mun on hyvä olla tässä näin. Tästä on siis tullut enemmänkin elämäntapa. Siten en ajattele aamuisin, että voi ei taas pitää syödä puuroa tai iltaisin, kun en voi syödä karkkia. Tai voin toki tehdä niin, mutta on eri asia haluanko sitä oikeasti. Elämä on valintoja täynnä. Kilpailukaudella voi kuitenkin tulla tilanteita, että haluaa syödä ihan jotakin muuta kuin riisiä ja kanaa. Se kuuluu asiaan ja menee kuitenkin ohi. Tsemppiä siis kisadieetillä tai muuten vain dieetillä oleville. Nälkä on vain tunne! =) Kun lähdin kisavalmennukseen vuonna 2013, ensimmäiset kuukaudet olivat haasteellisia. Vastaan tuli mm. leivästä luopuminen, mikä ei ollut aivan helppoa. =D Toinen samankaltainen tilanne tuli vastaan kisojen jälkeen syksyllä 2014 nk. reverse dieetillä. Tuolloin ruokaa lisättiin pikku hiljaa takaisin ja olisin voinut syödä vaikka koko jääkaapin. Jos olisin antanut mielelle vallan, olisin ollut nopeasti +10 tai jopa +20 kg. Joten kyllä tämä itsekuria vaatii, mutta se ei ole jokapäiväistä.

Ruisleipää teki kovasti välillä mieli kisadieetillä, sitä syötiin sitten kisojen jälkeen.

4) Tuki

Koen, että tässä lajissa on tärkeää läheisten ja ystävien tuki. Suurimpana ehkä kannustaminen ja se, että erilaista asioista voi puhua lajiinkin liittyen. He pitävät tarvittaessa myös tasapainossa ja palauttaa maan pinnalle lennokkaista ajatuksista. Voi sanoa ääneen, mitä ajattelee ja saada ajatuksilleen eri näkökulmia. Kiitos siis läheiset ja ystävät, että edelleen jaksatte kannustaa, tukea ja ymmärtää.

Avomieheni, mun vanhemmat, yksi ystävistäni <3

5) Raha

Tämä voi yllättää, koska sitä menee. Tämä laji vaatii kokonaisuudessaan tonneja. Sitä on vaikea arvioida vuodessa, mutta eniten maksavat lisäravinteet, kisabikinit ja valmennus. Opiskelijana olin aika tiukilla näiden kanssa viime kisoihin tähdätessä, mutta siitä selvittiin. En osannut ajatella, mitä kaikkea tuleekaan hankkia. Nyt olen työelämässä ja laittanut joka kuukausi rahaa säästöön syksyä varten. Toki kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, joten tässä pystyy myös aika hyvin säästämään. Tuskin kukaan yleisurheilija tai hiihtäjä hankkii piikkareita tai suksia käytettynä. Tässä lajissa voidaan tehdä niin.

6) Panostus/sitoutuminen

Kun haluan ja päätän panostaa täysillä, se tarkoittaa sitä, että treenit ja ruoka kulkee aina mukana. Koskaan en ole päästänyt ruokaväliä kuuteen tuntiin. Mua ei katsoisi kukaan siinä tilanteessa. =D Sitoutumisella tarkoitan sitä, että toimii itse asetettujen tavoitteiden ja annettujen ohjeiden mukaan. Joskus on tilanteita, että joutuu kieltäytymään joistakin menoista. Tässä kohdin haluan mainita myös rutiininomaisuuden. Mielestäni tämä laji vaatii rutiineja, jotka toistuvat päivästä toiseen, kuten ruokailut, treenit ja lepo. Itse tykkään rutiineista ja olen varsin järjestelmällinen tyyppi.

7) Syöminen & ravitsemus

Mun täytyy pitää huolta, että eväät ovat tarvittaessa mukana.
Ei pelkästään sen takia, että ohjeessa lukee niin vaan yleisestikin ihmisen tulisi syödä kolmen tunnin välein. Siinä mielessä tämä on ihan normaalielämää. Syöminen & ravitsemus ovat kuitenkin iso osa ja suuressa roolissa tässä lajissa, koska sillä on merkittävä vaikutus kehon toimintaan, kehittymiseen, muokkaukseen ja suorituskykyyn esimerkiksi treeneissä.

Aamupala, lounas, välipala, treenilaturi, treenijuoma, palkkari, päivällinen, iltapala ja sitä rataa päivästä toiseen 😉

8) Suunnitelmallisuus

Suunnittelen joka viikon treenit valmiiksi. Aina ne eivät mene suunnitelman mukaan, mutta jokainen treeni tulee tehtyä (paitsi jos olen sairaana). Suunnittelen myös seuraavien päivien tai viikon eväät ja valmistan ne. Tarvittaessa laitan pakkaseen. Käyn mieheni kanssa kaupassa 1-2 kertaa viikossa, joskus enemmänkin, jos jokin unohtuu. Muutaman kerran olen unohtanut eväät jääkaappiin tai palautusjuoman, jolloin on täytynyt soveltaa. Kisadieetillä näin ei ole hyvä käydä, eikä varmasti yhtä helposti tapahdukaan.

9) Balanssi

Tällä tarkoitan sitä, että ei vie hommaa niin sanotusti yli eikä myöskään ali. Yli menee silloin, jos esim. ruoan punnitsemisesta tulee pakkomielle tai alkaa soimata itseään, jos jokin menee väärin tai unohtuu. Ali menee ehkä silloin, jos ei toimi ohjeiden mukaan tai kiinnostus lopahtaa. Silloin on hyvä miettiä, onko tämä mun juttu. Itseä ei ole hyvä tuijottaa jatkuvasti peilistä, varsinkaan kriittisessä mielessä tai hypätä puntarilla. Tässäkin täytyy olla tasapaino, sillä kyllähän tämä laji perustuu ulkonäköön ja kehoon, jota ei kuitenkaan arvioida ennen kuin kisalavalla, mikä on tärkeä pitää mielessä. Varsinkaan treenatessa en taatusti ole mikään kaunis näky.

10) Varmuus & luotto

Tämä laji vaatii multa varmuutta omaan tekemiseen ja luottoa valmentajaan. Varmuus omasta tekemisestä horjuu joskus esimerkiksi huonosti menneen treenin jälkeen tai kun sairastun. Luotan valmentajaani, joka on varsin symppis tyyppi, sekä hänen ammattitaitoonsa. Erityisesti kisadieetillä nämä asiat korostuvat. Silloin varmuus omasta tekemisestä voi saada kolahduksen, jos paino ei putoa tai aineenvaihdunta junnaa. Itsellä näin ei ole käynyt, mutta voin silti kuvitella, millaisia ajatuksia tällainen tilanne saa hetkeksi aikaan.

Huippuvalmentajat Harri & Bull. Nykyisin valmentajana Harri. Laittaisin tähän peukut, jos osaisin! 

Mitä muuta?

Mielestäni tämä laji, tai pitäisi varmaan sanoa nämä lajit, eivät sovi kaikille, aivan kuten muidenkin kilpaurheilulajien kohdalla. Urheilla ja elää terveellisesti voi elää ilman kisalavojakin. Mutta kaikki, jotka lavalle tähtäävät, kannustan ilman muuta. Koen, että musta ei voisi tulla esim. uimaria tai laskettelijaa, ei ainakaan enää tässä iässä. Ja perinnöllisyystekijöillä on oma osuutensa.

Toiset haluaa nähdä, mitä tämä kilpaileminen on, toiset haluaa haastaa itsensä ja toisille tämä on kilpaharrastus. Lukiessani nyt näitä lajin ns. vaatimuksia, ne kuulostavat aikamoisilta. Mutta eikö nämä päde aikalailla kaikissa muissakin kilpaurheilulajeissa, enemmän tai vähemmän?

Koen elämäni tasapainoisemmaksi kuin muutama vuosi sitten. Tämä tuo elämään iloa, rytmiä ja uusia asioita, sellaisia, joita haluankin. Totta kai huonojakin hetkiä on, mutta ne eivät yleensä johdu tästä lajista. Kova treenaaminen on mun juttu ja pidän itseni haastamisesta. Joten kun tässä kilpaileminen joskus päättyy, jatkan samaa rataa. Haluan, että mulla on jokin tavoite/päämäärä, jota kohti edetä elämässä ja se vie mua eteenpäin. Tässä kohdin haluan myös sanoa, että musta on todella hienoa, että niin moni on tehnyt elämäntapamuutoksen. Itsekin olen sen kokenut, mutta se ei ole ollut perinteisin lähtökohta, vaan taustalla on ollut mm. syömishäiriötä, josta pääsin irti näiden fitnesslajien avulla.

Tällä hetkellä harjoittelen intensiivisesti ja kovaa sekä syödään paljon maalis-huhtikuun vaihteeseen asti. Syöminen on monipuolista, ravitsevaa ja terveellistä. Asenne on päättäväinen ja pienistä vaikeuksista huolimatta mennään eteenpäin, toki terveys huomioon ottaen. Tehty päätös body fitnekseen siirtymisestä on pysynyt ja vahvistunut entisestään tässä vuoden aikana. Vaikka treenit ovat kulkeneet hyvin esim. viime kesänäkin, ne ovat tuntuneet koko ajan paremmalta. Tämä laji saattaa koitua joskus joillekin stressaavaksi, mutta tunnen, että tämä enemmän tukee mun hyvinvointia ja esimerkiksi karkottaa stressiä, kunhan en tee itse siitä sellaista. Murehtiminen vähenee ja suhtautuminen asioihin muuttuu.

Saan hyvät ohjeet, mutta työ on tehtävä itse. Vaikka olen nytkin hyvässä kunnossa, mulla on halu mennä kohti kisakuntoa ja kilpailuja uudessa lajissa. Tämä antaa kokemusta, opettavat uusia asioita, voin kehittää ja toteuttaa itseäni ja ennen kaikkea nauttia siitä, mitä teen. Vuosi 2016 on aloitettu ja mulla on sellainen fiilis, että tänäkin vuonna sattuu ja tapahtuu paljon uutta. En sano, mettä tämä olisi helppo vuosi, mutta varmasti antoisa, avartava, kehittävä ja opettava. Urheilu on ollut mulle aina elämän myllerrystenkin keskellä energiaa tuova voima. Se on yksi mun keinoista purkaa huonoa fiilistä. En tiedä, mitä muuta tekisin, jos en tätä.

Tämä kirjoitus vaati multa aika paljon ja tästä tulikin aika pitkä. Oli hyvä postaus tai ei, niin ainakin se on mun näköinen/näkökulmasta. Palaillaan jälleen, kun aiheita herää! =) Ehdotuksia saa laittaa tulemaan tämän postauksen alle! Mua voi seurata myös Instagrammissa nimellä:

SONJASSFIT
ja
Facebookissa:
https://www.facebook.com/sonjasofiabodyfitness/

 Tervetuloa mukaan! =)

Sonja-Sofia