Eilen kävin näyttämässä kuntoa valmentajalle. Valmentajanani on Harri Forsberg; sympaattinen, ammattitaitoinen ihminen, joka tietää mikä mulla toimii ja mikä ei. Oon ollut Harrin valmennettavana nyt noin kaksi vuotta. Kuntotsekissä todettiin, että aikataulussa ollaan ja tämä mimmi on tosiaan tiivistynyt.
Ruokaa napsastiin pois ja se vallan sopi. Sinne meni viimeinen banaani varsin hikisen treenin päätteeksi!
Kehiin astuu nyt munaralli! Eli käytännössä tuun jatkossa syömään muutaman kananmunan, mahdollisesti munakkaan muodossa. Ei sitä oikein raakanakaan viiti. =D Toki joinakin päivinä on edelleen puuro, mikä onkin tullut jo tutuksi. Treeneihin ei tullut muuta muutosta kuin pari kappaletta lisää aerobisia. Nyt alkaa treenimäärät olla samoja, mihin oon suurimmaksi osaksi elämässä tottunut. Treenien teho on sen sijaan kovempi. Lepoviikkoja ei nyt ole eikä tule, joten lepopäivinä todella levätään.
Kävin myös poseeraamassa tiimikaveri Dean kanssa poseerausvalmentajan Sirpan opeissa. Kyllä mä välillä mietin, että miten ihmeessä tuo korkkareilla kävely luonnistuu niin hyvin, vaikka en ole elämässäni kävellyt korkkarit jalassa paljonkaan. Tähän vaikuttanee yleisurheilutausta. Opin jälleen uusia juttuja, jotka koitan nyt viedä omiin treeneihin. Voi myös olla, että ne asennot, mitkä nyt näyttävät hyviltä, eivät näytä syksyllä, koska kroppa muuttuu. Sen mukaan muutellaan asentoja sitten.
Tämän hetkiset asennot ja samallahan tästä näkee vähän kuntoakin.
Ja vielä tähän päälle oli jalka- ja vatsatreeni Susannan kanssa WFC: llä. Se oli hyvä & tehokkaan tappavaa meininkiä. Tänään on ollut vaikeuksia kävellä – tai ehkä liikkeelle lähtö on ollut kaikista pahinta. On tosi kiva välillä treenata jonkun muun kanssa. Ja tutustua uusiin ihmisiin! <3 Tänäkin viikonloppuna oli siis äksöniä kerrakseen, mutta kivaa sellaista. =)
Treenaamaan!
Ja sitten niitä kisadieettikuulumisia ja ajatuksia
Apua mihin nämä viikot karkaa?! Jo viides viikko alkaa huomenna! Tuntuu, että aika menee todella nopeasti. Ehkä sillä on osuutensa, kun päiviin sisältyy monia asioita. Käyn töissä, välillä uudessa kodissa tsekkaamassa remonttia, tapaan ystäviä/läheisiä ja sitä rataa. Pitää pysähtyä välillä miettimään, että missäs sitä nyt ollaan ja mitä tehdään eikä vain painaa menemään, jolloin hommasta voi tulla suorittamista.
Ai niin ja on tässä välissä tullut vanhennettuakin. Täytin noin viikko sitten 26. Uhkaavasti lähestyn kohti 30, mutta siltä se ei kyllä tunnu. =D Muun muassa kukkia & kisavärit/välineet jo kuntoon, kiitos rakkaat. <3
Tähän asti treenit on tuntuneet samalta kuin nk. off-kaudella. Off-kausi tarkoittaa lyhykäisimmillään massakautta, jolloin keskitytään lihasten kasvattamiseen. Vaikka aerobiset treenit tulivat ohjelmaan mukaan, tossu ei paina eikä mun mielestä kuulukaan painaa. Ruokaa oli off-kaudella oikein mukavasti (veikkaisin jonkin verran jopa yli 4000 kcal, en tullut laskeneeksi), joten on, mistä lähteä vähentämään. Totta kai ruoan vähennykset tuntuvat, mutta aika nopeasti kroppa sekä mieli niihin tottuu. En oo halunnut laskea kaloreita menneiden syömisongelmien takia, jolloin kaloreiden tietäminen oli suorastaan pakkomielle.
Treenit maistuu ja motivaatio säilyy, jopa lisääntyy, kun muutoksia ja kehitystä alkaa pikku hiljaa tulemaan.
You can be your own motivation!
En osaa sanoa, että mikä tässä hommassa on haastavinta. Se on ehkä sellainen asia, mikä tulee vastaan myöhemmin. Tällä hetkellä ongelma on se, että en meinaa muistaa ottaa soijalesitiiniä iltapalalla. =D Tiedä mikä kumma siinä on, vaikka oon syönyt sitä jo monta vuotta samalla aterialla. Jokin alitajuinen ajatus, että rasvaa ei muka nyt syödä? *heh*
Kyllähän niitä pieniä hetkiä tulee, että mitähän tästä alkaa kuoriutumaan jne… mutta ne ajatukset muuttuu asenteen ja tavoitteen kautta. On pidettävä mielessä se, mikä on oma tavoite. Nämä ovat mun ensimmäiset body fitness- kisat. Kisojen jälkeen mulla on jo mahdollisia suunnitelmia ihan senkin takia, ettei tule tyhjyyden tunnetta. Sitä nimittäin miettii hetken kaiken tunnemyllerrysten keskellä, että apua mitäs nyt. Olen muutenkin ollut aina suunnittelevaa sorttia ja tavoitteita asettava. Joskus ne toteutuu, joskus ei.
Huh, tästähän alkoi tulla jo romaani. Palaillaan jälleen viimeistään pari viikon päästä. Silloin alkaa itselläkin olemaan suurempia odotuksia kunnon suhteen. Tässä vaiheessa sitä sokeutuu omalle kunnolle peilistä seuratessa, joten kuntokuvat toimii valmentajan jälkeen parhaiten. Hyvää alkanutta viikkoa ja tervetuloa seuraamaan mun matkaa myös Instagrammin puolella! =) Löytyy nimellä: SONJASSFIT.
Vielä loppuun selän muutosta tammikuusta huhtikuuhun.
Kyllä tästä hyvä fiilis tulee! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti