KOHTI TAVOITTEITA; kisameikkiä, poseerausta, treeniä

Eilen, lauantaina lähdin jälleen käymään Tampereella. Nämä reissut tulee tihentymään syksyä kohden. Tämä reissu oli jälleen uutta tuova; niin tietoa, taitoa, uskoa kuin motivaatiotakin. Siksi oikeastaan päätin sittenkin kirjoittaa tästä myös tänne blogiin.

Kisasisko Tuula järjesti meille meikkiopastuksen meikkaaja/kampaaja Leena Pylvään johdolla. Vähän pelkäsin, että tuun tuntemaan kisameikin teon aivan turhauttavalta ja vaikealta, mutta ei sentään! Saatiin kivasti tietoa, miten lähdetään harjoittelemaan ja uskoa, että siihen pystytään. Saatiin myös vinkkejä ihan arkimeikin tekemiseenkin. Oon hankkinut lähes kaikki meikit jo etukäteen, joten oli hyvä päästä harjoittelemaan nyt hankituilla meikeillä. Ja ihan se, että millä välineillä tehdään mitäkin ja kuinka.  Jotta vähän ummikkoja tässä kyllä ollaan. Mutta ei enää.  Ainakaan niin paljon. Osa meikeistä jaetaan Tuulan kanssa kisoissa. Ja onneksi meitä on kaksi! Meidän kisapäivät Arnold Amateurissa tulee olemaan erit, joten päästään huoltamaan toisiamme.m Toki meillä on miehetkin huoltamassa, mutta ei takahuoneessa.

Kaikenlaista sitä tarvitaan…eikä tässäkään suinkaan vielä kaikki.

Meikkaushommat käynnissä; silmämeikin ja kulmien tekoa

Jälkeen
Oikeilla tummuuksilla ei vielä menty mm. meikkivoiteen suhteen, että kehtaa lähtiä ihmisten ilmoolle. Vaikka oli tämäkin jo aika raju silmämeikin suhteen.  Ripset kuitenkin vielä uupuu ja kulmien viimeistelyt. Tässä heinäkuun lopussa pääsen vielä toisenkin meikkaajan oppiin. Riitan, joka tulee meikkaamaan mut syksyn kisoihin täällä Suomen päässä ja meikkasi mut myös viime syksynä osaan kisoista upein lopputuloksin.

https://baseativashop.com/en/

Nämä kuvassa olevat pökät sopii niin reeneihin kuin vapaa-aikaan! One size – istuu hyvin ja on miellyttävät. Eikä näy läpi! Itse pidän enemmän vapaa-ajalla.

Meikkaamisen saloihin tutustumisen jälkeen Tuula vei mut Fitfarmin toimistolle, missä odotti poseerausvalmentaja Sirpa. Tuli siinä pikaisesti nähtyä ja onniteltua Suomen parhaat kehonrakentajatkin: Kille Kujala ja Mika Sihvonen! Kävin hivelemässä saavutettuja mitaleja ja toteamassa, että aivan mahtavaa ja kovaa työtä, mikä on nyt palkittu! Vaan niin toi tämäkin hetki motivaatiota ja tahtoa itsellekin. Nämä supertyypit oli myöskin myöhemmin salilla ja herttinen sentään kuvaankin pyysivät! Pöhlö en meinannut suostua istahtamaan alas, kun en tajunnut, että siinähän on kuvausmeiningit menossa. 

Sirpan kanssa hiottiin ja muuteltiin poseerausasentoja vähän uusiksi. Perusasennoissa ei niinkään mitään, mutta I-kävely. Sitä muokkailtiin ja lähden nyt kokeilemaan, miltä uudet kuviot tuntuu ja näyttäisi. Sirpa on kyllä niin kannustava ja positiivinen. Seuraa näitä lajeja, on ajan hermoilla ja tietää, mistä puhuu. Niin ihanaa palautetta. Hiottavaa on etenkin yhdessä uudessa mahdollisessa asennossa. Muutoin esiintyminen on hyvää, mitä suuresti ihmettelen, koska en sellainen oo ollut. En edes korkkareilla oo kovin paljon kävellyt. En voi ymmärtää, miten tämä osa-alue voi sujua niin hyvin. Ehkä se on sitten tuo yleisurheilutausta tässäkin kohtaa.

Tämän hetken kuntoa. On siinä vielä työmaata ja toki hyvä niin. Mutta vaikuttaa siltä, että oon saanut kehitystä aikaan ja rakennettua lisää lihasmassaa oikeisiin paikkoihin. Vielä kun muistaisi pitempään kuin aina vaan viikon verran.   

Poseerauksen jälkeen oli vuorossa valmentajan, Harrin tapaaminen. Harrin kanssa käytiin läpi mun tilannetta ja suunnitelmia kisoja kohden. Arvokkaita sanoja, aina niin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tarkat silmät arvioi, missä mennään ja ”tuomio” oli hyvä. Nyt ei jälleen jännitä nämä tapaamiset, kun ollaan yhteyksissä viikottain niin tiedetään jo vähän kumpikin etukäteen missä mennään. Itsen on kuitenkin vaikea nähäd niitä muutoksia, mitä tulee. Aikataulussa mennään edelleen ja olihan niitä rasvamillejä jälleen lähtenyt tässä parin viikon aikana. Se vaan ei niinkään näy puntarissa, mitä on täytynyt itselle muistutella. Muistakaahan tekin, että se puntari ei kerro koko totuutta eikä siten kannata uskoa! Esim. mä painan nyt keskimäärin 3 kg enemmän, mitä vuosi sitten näihin aikoihin ja mun rasvaprosentti on nyt pienempi. Muutettiin ruokavaliota, lähinnä jälleen hiilihydraattien osalta, mistä napsaistiin jälleen pois. Ensimmäinen tankkaus on näillä nkymin tulossa tässä kuussa. Nyt siihen ei oo tarvetta, kun kropassa on hiilaria.  Onhan tässä eri ruokamäärät, mitä vuosi sitten. Enemmän siis syödään nyt. Vähän rankemmalta silti tällä hetkellä tuntuu. Viime viikolla siitä kirjoitin paremmin. Löytyy tuolta:

 Se olisi nyt puolestaan 11 viikkoa + viimeistelyviikko! Rokki jatkukoon hyvillä mielin! Kyllä tätä sydämestä tehdään. Toivottavasti kova työ palkitaan. Kilpaurheilu on kilpaurheilua, joten on enemmän tavallista kuin epätavallista, että tässä vaiheessa vähän jossakin tuntuu. Mutta liikaa tai pahalta ei toki saa tuntua eikä niin olekaan.

Harrin tapaamisen jälkeen tein vielä treenin WFC: llä. Mulla olisi ollut jalkapäivä, mutta huomasin, että nyt tulee kiire. Lisäksi mulla on ollut alaselässä jonkin sortin kipuilua niin oon lykännyt jalkojen treenaamista. Niinpä nyt vaihdoin olkapää-ojentajaosastoon. Ihan kivasti kulki. Oli vipunostoja kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja taljapunnerruksia. Yksi lempitreeneistä. Ei muuten ollut vielä muutama vuosi sitten, kun ei koko lihaksia tuntunut olevankaan.  Siinä ne nyt vihdoin on.

Pakollinen pukkariselfie, kun kerran turistina oltiin. Toki täällä WFC: llä on tullut käytyä kyllä jo aika monet kerrat tässä viimeisten neljän vuoden aikana.  Hyvät on puitteet ja salin varustusta on kehitetty eteenpäin! 

Treenin jälkeen ehdin vielä pikaisesti treffata toisen kilpasiskon. Ihana Susanna toi mulle evästä. <3 Ja kahvit termarissa.  

Siitä sitten kotia kohti junalla. Jälleen niin mieltä piristävä reissu. Eikä olokaan ollut niin väsynyt, mitä yleensä näiden reissujen jälkeen, kun on paljon äksöniä treeneineen. Taas on enemmän luottoa tekemiseen ja motivaatiotakin, vaikka sitä nyt löytyy muutenkin riittämiin.  Kiva on välillä reissata, irrottautua edesd hetkeksi arjesta, mutta niin on tulla kotiakin. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Sonja~Sofia